Mikä mies ja millä työhistorialla?

– Nimi on Saku Suomento. Ikää tulee tänä vuonna täyteen 25. Aloitin
työnteon käytännössä jo 11-vuotiaana vanhempien siivousyrityksessä.
Virallisemmin sitten teini-iässä. Niitä hommia on tullut tehtyä
ammattikoulutuksen ohella viime talveen saakka. Se ala on kuitenkin nyt
nähty.

Työelämä on muuttunut sitten takavuosien rajusti. Mikä perstuntuma
sinulla on siitä, mitä nuorempi polvi työelämästä ajattelee?

– Olen asunut sekä Pansiossa, että Varissuolla. Omasta tuttavapiiristä
hyvin moni ei ole päässyt työelämään koulutuksesta huolimatta. Muutama
poikkeus tietysti löytyy.  Ehkä työelämässä kiinnitetään liikaa huomiota
siihen minkälaiset paperit hakijalla on.

Lopetitko talvella siivousduunit tyhjän päälle?

– En. Minulla oli suunnitelma. Olin aloittamassa itsenäisenä
liikkeenharjoittajana erääseessä suoramarkkinointiyrityksessä. Korona
taas vesitti tämän projektin.

Millä ajatuksella lähdit hakemaan duunia.

– Lähdin etsimään varastopuolen töitä, mutta nekin tuntuivat olevan
kiven alla. Hakemuksia lähettelin kymmenittäin viikosta toiseen.  Pian
alkoi velat painaa päälle siinä määrin, että soitin Työnvälityspisteen
Waltterille ja sanoin, että mikä tahansa työ kelpaa. Nyt olen
aloittamassa herneenpoimintahommat Sauvossa.

Kausityö on huonosti palkattua ja yhtälö on usein vaikea verrattuna
Kelan tarjoamiin tukiin. Mikä on tämän suhteen oma filosofiasi?

– Tämä lähtee jo kotikasvatuksesta. Pienestä pitäen minulle on
toitotettu, että jos jotain tässä elämässä haluaa, se tulee ansaita
itse. Kelan tuille ei jäädä. Ja alkaahan kotona pyöriessä seinätkin
kaatua jo päälle.

Miten Työnvälityspiste on toiminut?

– Olin itse alkuun aika skeptinen kouluttautumisen suhteen. Siinä
ajattelu on kyllä avartunut. Yksi oppi oli se, että näkökulmaa pitää
laajentaa ja miettiä oikeasti niitä kaikkia mahdollisuuksia. Mikäli
syksyllä ei ole töitä, jatkan koulunpenkille. Kuljetusalakin kiinnostaa.

Ilmoita työvoiman tarpeesta
=